Kesytön ysäri – suomalaisen valokuvataiteen 1990-luku

Suomalainen valokuvataide oli 1990-luvulla ilmaisutavoiltaan, sisällöllisiltä teemoiltaan ja tekijöiltään monimuotoisempaa kuin koskaan aiemmin. Nuoret valokuvataiteilijat haastoivat modernistista käsitystä valokuvasta muista taiteista erillisenä saarekkeena. Vuosikymmenen kokeilevaan taiteeseen usein liitetty luonnehdinta postmoderni oli enemmänkin kapinoiva asenne kuin yhtenäinen tyylisuunta. Hiottujen mustavalkovedosten rinnalle nousi näin värikästä, kookasta ja kekseliästä ilmaisua, joka hyödynsi valokuvan mahdollisuuksia uusin tavoin. Kesytön ysäri -näyttely keskittyy tähän 1990-luvulle omaleimaiseen, lukemattomiin eri suuntiin avautuneeseen valokuvataiteeseen. Erilaisten materiaalisten kokeilujen lisäksi valokuvataide heijasteli vuosikymmentä yleisemmin määrittäneitä ilmiöitä, kuten globalisaatiota, populaarikulttuuria, kulutusyhteiskunnan kritiikkiä, postmodernia ironiaa, ilmastonmuutosta ja digiteknologian nousua. Feministinen kritiikki voimistui ja naisten pitkä kamppailu tasa-arvoisemman taidemaailman ja yhteiskunnan puolesta näkyi tekijäkunnan moninaistumisen lisäksi mm. identiteettejä, arkea sekä ruumiillisuutta käsitelleen taiteen yleistymisenä. Monet 1990-luvulla keskustelluista teemoista eivät ole sen koommin menettäneet ajankohtaisuuttaan. Valokuvataiteilijoiden kunnianhimoisempi ja teoriapohjaisempi koulutus, alueellisten valokuvakeskusten järjestämät korkeatasoiset näyttelyt sekä suomalaisen valokuvan vientihankkeet johtivat nopeaan kansainvälistymiseen. Kaikki Kesytön ysäri -näyttelyn teokset kuuluvat Suomen valokuvataiteen museon kokoelmiin. 1990-luku on kokoelmissa poikkeuksellisen monipuolisesti edustettuna: näyttelyssä on 90 teosta 48 taiteilijalta. Näyttely on paitsi kertomus 1990-luvun suomalaisesta valokuvataiteesta myös ikkuna museon tekemään tallennustyöhön ja siinä käytettyyn valtaan.